Kalju-Rotta - PurrpuraHattara

                                           Morjesta.. 

Edelleenkää tää kirjottelu ei oo mun juttu mutta vittu pakko ja aijjon nyt kertoo vähä mun tyttöystävästäni
joka on mulle maailman tärkein jota en ikinä halua menettää ollaanhan me erottu mut aina palattu ilman niitä vitun eroja oltas oltu 9kk yhessä mut meitsi moka!! ja nyt rakas naiseni odottaa lasta.. on ihan törkeen hassu tunne tulla isäks näin nuorena :) mut se ei haittaa toivon että oisin lapselle hyvä isä se johon se voi aina luottaa! se tuki ja turva hitto kun en keksi nyt enää mitä pitäs kirjottaa mut ei kai mul si muuta :) katsellaan

Morjesta kirjottelen nyt vähä kiusaamisesta joka on aivan vitun tyhmää ja säälittävää mua on kiusattu ykkös luokasta asti ja se on aina menny vaa pahempaa päin.. alko haukkumisesta ja sitten se vaan meni pahemmaks en uskaltanu kertoo kellekkää pelkäsin niin vitusti ja pelkään edelleen se ei oo vieläkään loppunu nykyään se on ulkonäöstä vittuilemista ja fyysistä väkivaltaa sun muuta oon kyllä kertonu kotona mutta se vaan pahensi asiaa ollaan jopa poliisille kerrottu mutta vittu se vaan jatkuu ne jatkaa sitä nii kaua ku kuolen mä en saa näiltä kusipäiltä hetken rauhaa.. oon meinannu itteni tappaa tän paskan takia mut se olis säälittävää! mutta ei tästä sen enempää...





                                  Tässä kuva musta ja mun helvetin rumasta lärvistä mistä ne ny eniten
                                                                             kiusaa
                                                 

Moro olen 15 vuotias poika Toijalasta kotoisin

No siis en tiedä mistä alottaisin mutta kuitenkin mun elämä on ollu täynnä tuskaa...kaikki se paska alko jo ku synnyin eikä tunnu loppuvan vieläkään musta tuntuu että musta ei oo kirjottamaan tätä mutta kirjotan nyt kumminkin :) mun kusipäinen äiti sai mut 16 vuotiaana! ja anto mut pois oon asunu koko ikäni mummolla ja vaarilla mutta vaari kuoli pois ja jäi pelkkä mummo.. mummo rupes ryyppään ja hommat rupes jällee kusee
nykyään asun tädilläni ja asiat on nyt jotenkin paremmin vaikka sossut onkin kimpussa eikä koulukaan suju
kun olin 8 vuotias näin isäni ensimmäistä kertaa.. kerkesin tunteen sen vittu tastan vuoden kun hän kuoli! :'(
sen jälkeen olen käynyt terapiassa ja jopa psykiatrisella osastolla rupesin purkaan tunteita räppäämällä
mutta siitä ei hyvää seurannut kun biisit levis joka puolelle.. ja mua ruvettiin kiusaan muttei siitä sen enempää
nykyään en paljoo musiikkia tee mutta sanoja kirjottelen :) mulle on määrätty joku mieliala lääkee että olo helpottais mutta kaippa se joskus auttaa :) eikä tässä ollu ees vielä kaikkia tapahtumia en jaksas ees kirjottaa kaikkee

Moro meen nyt moikkaan mun naista :)